Lohen hinta vähittäiskaupassa pompahti yhtäkkiä uusiin ennätyksiin, ja myös lihan hinnat ovat nousussa. Mistä tämä johtuu, ja mitä liha- ja kalamarkkinoilla on tapahtumassa?

Lihan hintalapuissa ei näy vielä suuria muutoksia, mutta hintojen tiedetään nousevan kaupoissa piakkoin. Kuluttaja on ihmeissään, kun lohifileen hinta kaupassa kävi jopa 40 eurossa. Onko kuluttajien arvostama edullinen perusruoka muuttumassa herrojen herkuksi?

Lohi on Suomen suosituin kala. Sitä tuodaan vuosittain Suomeen noin 30 miljoonaa kiloa. Lohen tuontihinta määräytyy maailmanmarkkinoilla, ja viime viikkoina se on kavunnut uusiin ennätyksiin. Maailmanmarkkinoilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Norja on maailman suurin Atlantin lohen tuottaja. Sen tuotanto nousi puoleentoista miljardiin kiloon vuonna 2021. Chile on toiseksi isoin tuottaja, ja Euroopassa Skotlanti, Irlanti ja Färsaaret kasvattavat lohta.

Eurooppa on lohen suurin markkina-alue, jonne myydään kolme neljännestä norjalaisten tuotannosta. Chilen tuotannosta pääosa myydään USA:han, ja sekä Norja että Chile myyvät lohta kasvaville Aasian markkinoille. Lohen kysyntä on ollut pitkään kasvussa, kun myös kehittyvien maiden taloudet ovat alkaneet sitä kuluttaa. Kehittyneissä maissa loheen perustuvat sushituotteet ovat kasvattaneet suosiotaan.

Lihan tuotanto Euroopassa hajautetumpaa

Lihaa tuotetaan joka EU-maassa huomattavia määriä omiin tarpeisiin, vaikka joka lihalajeilla on suurimmat tuottajamaansa kuten naudanlihalla Irlanti, sianlihalla Saksa, Tanska ja Espanja tai siipikarjanlihalla Puola.

Markkinahinnat määräytyvät kolmansien maiden kanssa käytävän ulkomaankaupan sekä Euroopan johtavien tuottajamaiden hintatason yhteisvaikutuksena. Esimerkiksi Kiinan ja laajemmin Aasian maiden kysyntä vaikuttaa sianlihan hintaan, mikä heijastuu suurimpien sianlihanviejämaiden ja niiden kautta EU:n hintoihin.

Siipikarjan hintatasoon vaikuttaa Euroopan Keski- ja Itä-Euroopan tehokkaiden tuottajamaiden sekä EU:n ulkopuolisten kilpailijoiden kuten Brasilian ja Thaimaan hinnat. Naudanlihamarkkinoilla sekä vienti että tuonti muokkaavat hintoja. Viennin tärkeimmät kohdemaat sijaitsevat Lähi-Idässä, ja tuonnin tärkeimmät alkuperämaat ovat Brasilia, Argentiina ja Uusi-Seelanti.

Lihan hinnat muuttuvat maailmanmarkkinatilanteen ja ulkomaankaupan myötä samansuuntaisesti koko Euroopassa, mutta hintatasoissa voi olla suuriakin eroja eri maiden kesken. Konkreettiseen tasoon vaikuttavat lihaketjun markkinarakenteet, oma kysyntä-tarjonta-tilanne, viennin ja tuonnin merkitys sekä eläintaudit.

Etenkin jälkimmäiset ovat osoittautuneet markkinahintoja vahvasti ja äkillisesti ohjaaviksi tekijöiksi. Sianlihamarkkinoilla afrikkalainen sikarutto ja siipikarjanlihanmarkkinoilla lintuinfluenssa saattavat pysäyttää nopeasti yksittäisten EU-maiden vientivirrat kolmansien maiden markkinoille ja aiheuttaa tappioita sekä markkinahäiriöitä.

Lohen kysyntä kasvanut tuotantoa nopeammin

Lohen tuotanto kasvoi pitkään noin kahdeksan prosenttia vuodessa. Viimeisen vuosikymmenen aikana tarjonta ei ole enää pysynyt kysynnän kasvun tahdissa, minkä seurauksena hinnat ovat olleet totuttua korkeammalla tasolla.

Vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä lohi oli Suomen vähittäiskauppojen tärkeimpiä sisäänvetotuotteita, ja edullisimmillaan lohifileitä myytiin jopa alle viiden euron kilohinnalla. 2010-luvun puolivälin jälkeen lohi on harvemmin ollut kampanjatuote, ja sen hinnat vakiintuivat korkeammalle tasolle.

Hintatason nousu johtui lohen tuotannon kasvun hidastumisesta. Norjan rannikon parhaat kasvatuspaikat olivat jo käytössä ja kasvatuslupia oli entistä vaikeampi saada. Norjan kasvattajat pyrkivät myös ajoittamaan tarjontaansa siten, että markkinoilta saatava hinta olisi mahdollisimman hyvä.

Pandemia aiheutti häiriöitä liha- ja kalamarkkinoilla

Koronavuosi 2020 oli erilaisten rajoitusten, logistiikkaongelmien ja markkinahäiriöiden vuoksi lohenkasvattajille hankala. Isoja määriä kalaa jouduttiin myymään edullisesti, kun ravintoloiden ja monien markkina-alueiden kysyntä tyrehtyi.

Vuonna 2021 matalat hinnat palautuivat ja vuoden lopussa monet tuottajat myivät hyvin hinnoin varastojaan vähiin. Vuoden 2022 lohen maailmantuotannon ounastellaan olevan viime vuotta alhaisempi. Maailmalla koronarajoitusten purkaminen on nostanut huimasti lohen kysyntää, kun ravintolat ovat taas joka puolelle auenneet. Kalan tarjontaa ei pystytty nostamaan kysynnän tahtiin, koska markkinakokoista kalaa ei ollut riittävästi. Tämän seurauksena hinnat nousevat.

Ruokapalvelualan sulkeminen vuonna 2020 toi muutoksia myös lihamarkkinoihin. Myymättömille erille maksettiin varastointitukea, ja kulutus kanavoitui suurelta osin vähittäiskaupan hyllyille. Pandemia vähensi Euroopassa etenkin naudanlihan, suositun ravintolaruuan kulutusta.

Suomessa pandemia vahvisti kotimaisen lihan asemaa, koska ruokapalvelualan suosiman edullisen tuontisian- ja siipikarjanlihan käyttö väheni selvästi. Rajoitusten purkamisen jälkeen naudanlihan kysyntä nousi Euroopassa elpyneen ruokapalvelusektorin myötä. Tähän ei pystytty reagoimaan tarjonnalla tarpeeksi nopeasti. Naudanlihan hinnat ovat nousseet voimakkaasti keväällä 2022.

Ukrainan sota nosti kalan ja lihan hintoja entisestään

Kevätjuhlien aikaan Norjassa on paljon pyhiä ja vähän kalanteurastuksia, mikä normaalistikin nostaa hinnat korkealle. Tänä keväänä myös Ukrainan sota on jonkin verran vaikuttanut lohen hintoihin, vaikka hinnannousu alkoi jo ennen sotaa. Polttoaineiden ja kalan rehuraaka-aineiden hinnat ovat sodan vuoksi nousseet ja myös valuuttamuutoksilla on vaikutuksensa.

Norjan kasvattajien kustannukset syntyvät USA:n dollareissa tai Norjan kruunuissa, mutta myyntitulot saadaan euroissa. Kun euron kurssi suhteessa dollariin ja kruunuun laskee, se lisää entisestään kustannuspaineita. Myös monien kalastettujen turskakalojen tarjonta on vähentynyt, koska venäläisten pyytämällä kalalla ei ole kysyntää ja kalastuskustannukset ovat rajusti nousseet. Lohelle on vähemmän valkolihaista kalavaihtoehtoa tarjolla.

Kaiken edellä mainitun seurauksena lohen hinnat kapusivat yli kaksinkertaiseksi normaaliin kevääseen verrattuna. Lohen hinta on nyt palautunut huippulukemista, mutta on edelleen poikkeuksellisen korkea. Kesän kasvukauden jälkeen lohen tarjonta yleensä lisääntyy, ja hinnat laskevat syksyksi ja pysyvät alhaalla joulun kysyntä huippuun asti. Tänä vuonna lohen hinnan ennakoidaan pysyvän normaalia korkeammalla tasolla myös syksyllä.

Tuontihintojen muutokset näkyvät välittömästi myös kalatiskien hinnoittelussa. Vähittäiskauppa kilpailuttaa tuoreen lohen ostot viikoittain ja tuontihintojen muutokset välittyvät heti tuoreen kalan hintaan. Noin puolet kalasta on tuoretta.

Tämän vuoden ensimmäisen vuosineljänneksellä tuoreen kalan hinta oli lähes 40 prosenttia edellisen vuoden hintatasoa korkeampi. Kaiken kaikkiaan kalan kuluttajahinta oli kahdeksan prosenttia korkeampi kuin edellisvuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Kalajalosteista tehdään pidempiaikaisia sopimuksia, minkä vuoksi niiden hinnat reagoivat raaka-aineen hintojen muutoksiin hitaammin.

Kalajalosteiden ja lihatuotteiden hinnat sovitaan yleensä neljännesvuosittain. Neuvottelut Suomen kala- ja lihateollisuuden sekä vähittäiskaupan yritysten välisistä sopimuksista avattiin huhtikuussa poikkeuksellisen kustannusten nousun takia. Neuvottelut ovat vielä kesken, mutta on selvää, että lihan ja lihatuotteiden hintoihin on odotettavissa selkeitä korotuksia mahdollisesti jo kesällä tai viimeistään syksyllä. Sopimukset syksyn toimitusmääriin saatetaan tehdä poikkeuksellisesti kiinnittämättä hintoja etukäteen.

Kustannusten nousu vaikutti myös lihan tuottajahintoihin

Maatalouden tuotantopanosten hinnannousu alkoi jo viime syksynä lannoitteiden voimakkaan kallistumisen seurauksena. Sodan myötä energiamarkkinat joutuivat myllerrykseen, mikä on nostanut energian, öljyn ja maakaasun sekä niiden myötä polttoaineiden ja lannoitteiden hintoja entisestään.

Kevään 2022 naudanlihan ja sianlihan hintakehityksen takana ovat kuitenkin kysynnän ja tarjonnan välinen suhde. Kovaa vauhtia kasvaneita alkutuotannon kustannuksia ehdittiin vierittää lihaketjussa kuluttajatuotteisiin vain rajoitetusti ja harvoissa maissa lihateollisuuden ja vähittäiskaupan välisten pitkäaikaisten sopimuskausien takia.

Saksan nykyisen korkean sianlihan hinnan taustalla on afrikkalaisen sikaruton (AFS) takia ennustettua paljon rajummin vähentynyt eläinmäärä. ASF:n puhjettua tuottajahinnat laskivat, mikä pakotti monet saksalaiset tuottajat lopettamaan toimintansa. Tarjonta supistui kysyntään nähden liikaa, ja se on hiljattain saanut aikaan reilua hinnannousua Saksassa ja sitä kautta koko EU:ssa. EU:n ennusteen mukaan sianlihan tarjonta vähenee noin 0,7 miljoonalla tonnilla, kolmella prosentilla vuonna 2022 edellisvuoteen nähden.

Suomen hinnat seuraavat EU:n yleistä hintakehitystä. Sianlihan hintavaihtelu jatkuu Suomessa maltillisempana kuin Tanskassa ja Saksassa. Hintatasot ovat kuitenkin muuttuneet näkyvästi kaikissa maissa. Arvioiden mukaan hinnat nousevat kesän aikana nykytasostakin reilusti ylöspäin, kun kohonneita kustannuksia päästään uusien sopimusten myötä viemään kuluttajahintoihin.

Hinnannousu muuttanee kulutuksen rakennetta

Hintojen nousu vaikuttaa tuotteiden kysyntään. Lohen korkea hinta laskee sen kilpailukykyä ja siirtää kysyntää edullisempiin kalatuotteisiin kuten kirjoloheen, silakkaa ja muikkuun. Myös muut aiemmin kalliina pidetyt luonnonkalat kuten siika ja kuha käyvät paremmin kaupaksi. Kalan kokonaiskulutus tulee kuitenkin laskemaan, koska kotimainen tarjonta ei pysty korvaamaan vähentyvän tuonnin määrää.

Jollei kotimaisen kalan tarjontaa pystytä lisäämään, kysyntä kohdistuu kilpailukyvyn heikentyessä kalasta muihin elintarvikkeisiin kuten jauhelihaan ja broileriin. Tämä ei ole kansanterveyden näkökulmasta toivottava asia, koska ravitsemussuositusten mukaan suomalaisten pitäisi syödä enemmän kalaa.

Hinnannousu voi saada aikaan vastaavia muutoksia myös lihan kulutuksessa. Korkeammat hinnat ohjaavat kulutusta kalliimmasta naudanlihasta ja osittain sianlihasta edullisempaan boilerinlihaan. Broilerinlihan suosiota takaavat edelleen helppous ja edullisuus. Kohonneiden hintojen jälkeenkin broilerinliha säilyttää suosiotaan kuluttajien keskuudessa.

Broilerin eri osien hinnoittelu vaihtelee edullisempien vaihtoehtojen, kuten luullisen koiven ja siiven sekä kalliimman rintafileen välillä. Lihajalosteiden kuten leikkeiden, nakkien ja makkaroiden välillä on myös hintaeroja. Hinnankorotukset saattavat ohjata broilerinlihan kulutuksen painopistettä edullisempiin tuoteryhmiin.

Kuluttajan tulee varautua totuttua korkeampiin hintoihin

Ruuan hinta on nousussa, ja kuluttajan tulee varautua jatkossakin totuttua korkeampiin hintoihin. Lohikalojen maailmanmarkkinahintojen muutokset näkyvät nopeasti suomalaisen kuluttajan kukkaroissa. Tuoreen lohen hinnat pysyvät todennäköisesti vielä seuraavaan vuoteen normaalia korkeampana. Kalajalosteiden, lihan ja lihatuotteiden hinnanmuutokset tapahtuvat yleensä sopimusten vuoksi viiveellä, mutta kaikissa tuoteryhmissä kustannusten nousua on jo nyt pystytty siirtämään osittain kuluttajahintoihin. Lihatuotteiden hinnat tulevat kesällä tai syksyllä vielä nousemaan.

Kuluttajan ostovoiman väheneminen kohdistaa kalliiden kala- ja lihatuotteiden kysyntää edullisempaan kalaan ja lihaan, mutta osin myös kasvisperäisiin proteiinilähteisiin. Kasviproteiinituotteet eivät kuitenkaan lyhyellä aikavälillä korvaa eläinproteiineja, koska niiden tuotanto on vasta alkuvaiheissaan. Kala ja liha tulevat jatkossakin olemaan ravitsemuksellisesti tärkeitä suomalaisen ruokavaliossa.

Huoltovarmuus ja kotimaisuus arvossaan

Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat nostaneet elintarvikkeiden huoltovarmuuden keskustelujen keskiöön ja kotimaisten tuotteiden arvostus on senkin vuoksi entisestään noussut. Lihan korkeaa omavaraisuutta on syytä ylläpitää. Kaupallisen kalan heikkoa kotimaisuusastetta (20 %) pitäisi mitä pikimmiten nostaa.

Tuontituotteiden poikkeuksellisen korkea hinta tai heikentyvä saatavuus korostavat edelleen tarvetta panostaa kotimaiseen tuotantoon. Viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet maailmanlaajuisen logistiikan ja konttiliikenteen haavoittuvaisuuden.

Viime kuukausien kriisi on puolestaan tuonut useita esimerkkejä vakavista vientirajoituksista, joilla maat suojelevat omia elintarvikemarkkinoitaan. Uudessa tilanteessa on ensiarvoisen tärkeä, että Suomikin huolehtii entistä vahvemmin omasta elintarvikehuoltovarmuudestaan.

Lähde; Kehittyvä Elintarvike, Elintarviketieteiden Seuran ammatti- ja tiedelehti