Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat seilaavat jälleen Itämerellä. Uusinta tietoa silakka- ja kilohailikantojen tilasta kootaan Suomen ympäristökeskuksen merentutkimusalus Arandalla. Matkan on tarkoitus alkaa tänä viikonloppuna.

Matkan tärkein tutkimusalue on Selkämeri, jonka silakkakanta on Suomen ylivoimaisesti tärkein kalakanta. Vuosisaalis pyörii 100 miljoonan kilon ja saaliin arvo 30 miljoonan euron tietämissä. Suomi on ainoa maa, joka kerää ammattikalastuksesta riippumatonta tietoa Selkämerellä. Tieto kerätään juuri Arandan tutkimusmatkalla.

Tieto silakka- ja kilohailikantojen runsaudesta hankitaan kaikuluotaamalla ja kalaston koostumus selvitetään koetroolauksilla. Troolauksia tehdään kaksi jokaiselta Suomen talousvyöhykkeen 30 x 30 merimailin ruudulta Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella sekä koko Selkämeren alueella. Kaikuluotauslinjaa kullekin ruudulle tulee vähintään 60 merimailia, joten tutkimusmatkan aikana kertyy noin 1 600 merimailin kaikuluotausaineisto.

Troolisaaliista määritetään kaikkien kalalajien osuudet ja pituusjakaumat. Saaliista otetut silakan ja kilohailin yksilönäytteet käsitellään Arandan laboratoriossa. Siellä kalat punnitaan, määritetään niiden sukukypsyys sekä otetaan näytteet iänmääritystä varten.

Kovaa työtä

Kalakantojen tilan selvittäminen ei käy käden käänteessä. Arandan ollessa merellä töitä tehdään yötäpäivää, 12 tunnin vuoroissa, viikonloput mukaan lukien.

– Yhden vuoron aikana saattaa tulla jopa 3 troolivetoa, joiden koko saalis – yleensä 50 – 300 kiloa – käydään ensin kokonaisuudessaan läpi kalanlajittelukontin liukuhihnalla. Yksilönäytteet käsitellään Arandan laboratoriossa, jossa kalojen tiedot tallennetaan kalanmittauslaitteistolla suoraan bittimuotoon, kertoo Luonnonvarakeskuksen suunnittelija Timo Myllylä.

Myllylä tuntee matkan haasteet. Hän on itse työskennellyt niin kalalabrassa kuin vastannut matkan organisoinnista.

– Sisätiloissa on muuten hyvät olosuhteet, mutta meri on välillä aika kuoppainen. Se vaikeuttaa varsinkin kalojen päästä iänmääritystä varten otettavien otoliittien kaivelua.

EU edellyttää, että Itämeren silakkaa hyödyntävät valtiot seuraavat kalakantoja vuosittain kaikuluotaamalla. Tutkimus rahoitetaan Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) Suomen monivuotisesta toimintaohjelmasta vuosille 2014–2020. Silakan ja kilohailin kaikuluotaustutkimus tehdään vuosittain syys-lokakuussa.

Tietoa kalakantojen tilasta hyödyntää muun muassa Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES), joka antaa suosituksen suurimmista sallituista saalismääristä.

Lähde: Luke 25.9.2015