Valitse sivu

Kalankasvatukseen vaadittavan ympäristöluvan voi jatkossa hakea yrittäjän lisäksi myös kunta tai valtio. Uusilla luvanhakuprosessin vaihtoehtoilla halutaan tukea kotimaista kalantuotantoa.

Tulevaisuudessa kalanviljelijän ei välttämättä tarvitse itse hakea toiminnalle ympäristölupaa. Yrittäjän sijaan luvan voisi hakea julkinen taho, kuten kunta tai valtio.

Uusia vaihtoehtoja luvanhakuprosessiin etsitään yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen, Uudenkaupungin ja Metsähallituksen kanssa. Suunnitteilla olevien hankkeiden tavoitteena on käyttää tutkimustietoa hyväksi kalanviljelylaitosten sijainnin suunnittelussa ja lupahakemuksien teossa, ja tätä kautta sekä nopeuttaa lupaprosessia että pienentää luvanhakuun liittyvää yrittäjän riskiä.

”Ympäristöluvan edellyttämät selvitykset ovat kalliita, lupaprosessi pitkä ja lopputulos epävarma. Pahimmillaan selvitykseen kuluu kolme vuotta”, Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankainen kertoo.

Vesiviljely on ekologisesti tehokkain tapa tuottaa eläinproteiinia. Kalankasvatus on myös ilmastoystävällinen tapa tuottaa ruokaa. Kuvassa kirjolohiparvi.

Ympäristölupa alan pullonkaula

Ympäristöluvan saanti on viime vuosina ollut vaikeaa, mikä on saanut kalanviljelijät arastelemaan luvanhakuun ryhtymistä. Samaan aikaan kotimaisesta kalasta on huutava pula.

”Kalan omavaraisuusaste on tällä hetkellä 18 prosenttia. Ostamme joka vuosi norjalaista lohta noin 300 miljoonalla eurolla, vaikka voisimme tuottaa kalaa itsekin”, Kankainen sanoo.

Kalankasvatus on myös ilmastollisesti viisasta, sillä vesiviljely on ekologisesti tehokkain tapa tuottaa eläinproteiinia.

Kotimaisen kalakasvatuksen lisäämistä puoltavat myös alan hyvät toimintaedellytykset.

”Merialueen ruokakalatuotanto ja sitä tukeva sisämaan poikastuotanto on ollut kannattavaa liiketoimintaa ilman tuotantotukia”, Kankainen sanoo.

Syklisiin toimialoihin verrattuna ruuantuotanto työllistää jatkuvasti ja vakaasti. Kalanviljelylaitokset myös tukevat muuta teollisuutta, mikä lisää entisestään alan kansantaloudellista merkitystä.

Mitkä merialueet sopivat kalankasvatukseen ja kuinka suuria tuotantomääriä laitoksilla voi ympäristöystöystävällisesti kasvattaa? Näihin kysymyksiin selvitetään Luke, Uudenkaupungin ja Metsähallutiksen hankkeissa.

Mallia tuulivoimaloiden luvituksesta

Luken, Uudenkaupungin ja Metsähallituksen hankkeiden tavoitteena on ensin selvittää, mitkä merialueet sopivat kalankasvatukseen ja kuinka suuria tuotantomääriä laitoksilla voi kasvattaa niin, että tuotanto on kestävää myös ympäristön kannalta. Samalla arvioidaan, miten julkiset toimijat voivat hakea alueilleen ympäristölupia.

”Kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun Suomessa julkinen toimija hakee kalankasvatukseen ympäristölupaa. Joudumme pohtimaan, miten julkisen toimijan lupahaku on juridisesti mahdollista, avoin kaikille ja mikä on paras toimintamalli myös yrityksille”, Kankainen sanoo.

Yksi mahdollinen vaihtoehto on soveltaa tuulivoimaloiden luvitukseen käytettyä mallia. Siinä Metsähallitus on hakenut luvan ja vuokrannut sen jälkeen alueen tuulivoimayritykselle.

”Merialueen kasvatusluville voitaisiin soveltaa avaimet käteen-periaatetta, jossa julkinen taho hakee luvat valmiiksi ja myy ne. Tai julkinen taho voi teettää selvitykset valmiiksi niin, että yrittäjän tarvitsee vain allekirjoittaa lupahakemus. Vähimmillään yrittäjä vuokraa oikeuden käyttää tiettyä merialuetta ja tekee selvitykset osittain itse. Toimintamalleja voi olla useita eikä niissä välttämättä ole yhtä oikeaa”, Kankainen pohtii.

Yritykset heti kiinnostuneita

Suunnitteilla on kaksi erillistä hanketta, joissa toisessa mukana ovat Luonnonvarakeskus, Uudenkaupungin kunta ja Metsähallitus ja toisessa Luonnonvarakeskus, Metsähallitus ja Suomen ympäristökeskus.

”Uudenkaupungin hankkeessa tavoitteena on arvioida kalankasvatusta Uudenkaupungin alueella kokonaisuutena sekä arvioida julkisen tahon lupakäytäntöjä. Toisessa hankkeessa tarkastellaan laajemmin valtion merialueiden hyödyntämistä kalankasvatukseen”, Kankainen kertoo.

Kankainen toteaa, että hankkeiden aikana on tärkeää keskustella ja kuulla eri sidosryhmiä. Yhteistyötä on jo suunnitteluvaiheessa tehty esimerkiksi merialueen kaavoittajien kanssa.

Myös alueen kalanviljelijät ovat jo nyt osoittaneet kiinnostuksensa kumpaakin hanketta kohtaan.

”Tuotantopaikat eivät jäisi tyhjilleen. Toimijat ovat jo olemassa ja uusiakin mahtuu toivottavasti mukaan.”

Lähde; LUKE  7.2.2019 / Kirjoittaja: Maria Latokartano