Suomalaista kalankasvatusta on 1990 -luvun alkupuolilta lähtien kehitetty – tai pikemminkin rajoitettu – ympäristöpolitiikka edellä. Samaan aikaan tuontikala on syrjäyttänyt kotimaisen kalan ruokalautasiltamme. Nykyisin enää alle viidesosa ostamastamme kalasta on kotimaista.
Vuosikymmenten saatossa kalankasvatusala on tehnyt hartiavoimin töitä ympäristövaikutusten pienentämiseksi ja myös onnistunut siinä.
Tehty työ on saanut WWF:ltä vihreää valoa, kun kotimainen kasvatettu kirjolohi ja siika on hyväksytty suositeltavien kalojen listalle. Hyväksyntä perustui kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen.
Tulevaisuudessa on kyettävä tuottamaan yhä enemmän ruokaa. Maailmanlaajuisesti kasvuvauhti on kaikkein voimakkainta kalantuotannossa. Suomessakin on kasvun saamiseksi laadittu lukuisia ohjelmia ja strategioita, mutta niiden toteutus ei ole edennyt.
Tutkittu fakta on, että kalanviljelyn kuormitus on nykyisin häviävän pieni, vain yhden prosentin luokkaa.
Meriviljelyn luvituspilottien loppuraportissa (VN 38/2018) todettiin, että mallinnusten perusteella viljely ei aiheuta merkittävää pitoisuuksien lisääntymistä edes lähialueilla ja että käytännössä muutoksia ei pystytä erottamaan taustapitoisuuden vaihteluista.
Suomessa tätä ei luvituksessa ymmärretä eikä kalankasvatusta kohdella tasapuolisesti muun ruokatuotannon kanssa. Muualla maailmassa kalankasvatusta pidetään vihreänä alana, meillä Suomessa ei.
Nykyaikainen kalatalous on kestävää ja luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa. Kalankasvatus ei voi yksinään olla vastuussa muualta tulevasta 99-kertaisesta kuormituksesta.
Kansantaloudellisesti ei todellakaan ole kestävää, että kotimaista kalankasvatusta rajoitetaan ja samaan aikaan ulkomailta rahdataan suomalaisten ruokapöytiin kasvatettua kalaa. Kalan vuotuinen kauppatase on jo pitkään ollut yli 350 miljoonaa euroa negatiivinen.
Kotimainen ruoka on nyt kriisien sekä huoltovarmuuden ja omavaraisuuden takia puheenaiheena. Kalanviljely on merkittävä keino lisätä kotimaista ruokavarmuutta ja kalan surkeaa omavaraisuutta. Keskusteluissa korostetaan kuitenkin aivan turhan usein vain maataloutta.
Vielä tämän vuosituhannen alussa kotimaista kirjolohta käytettiin elintarvikkeeksi enemmän kuin tuotua lohikalaa. Vuodesta 2003 lähtien ulkomaisia lohikaloja on syöty enemmän kuin kotimaista kirjolohta.
Ilmastoystävällistä ja ekotehokasta kalanviljelyä pitää meilläkin lisätä nopeasti. Norjalaisen lohen ja muun ulkomaisen kasvatetun lohikalan jo 20 vuotta kestänyt voittokulku on vihdoinkin saatava aisoihin.
Tiivistelmä kirjoituksesta on julkaistu Kalevassa 15.7.2022 otsikolla Kalanviljely on merkittävä keino lisätä kotimaista ruokavarmuutta – muualla maailmassa kalankasvatusta pidetään vihreänä alana, Suomessa ei.
Lähde; Suomen Kalankasvattajaliitto ry / Heikin Blogi 15,7,2022
