Ukrainan sodan vaikutukset näkyvät jo kalataloudessa. Kalarehujen vienti Venäjälle loppui ja merkittävä osa kalan viennistä tyrehtyi. Polttoaineiden ja rehuraaka-aineiden hinnan nousu uhkaa jo nyt kotimaisen kalan tuotantoa.

Venäjälle, Ukrainaan ja Valko-Venäjälle on viety paljon kalaa Suomesta. Pääosa Suomen kirjolohen viennistä kohdistui Valko-Venäjälle. Lohikalojen kysyntä on nyt koronasulkujen lieventyessä suurta. Valko-Venäjän vienti on pystytty tällä hetkellä korvaamaan muun muassa viennillä Puolaan. Sodan vaikutukset lisäävät lohikalojen tuotantokustannuksia, mikä voi nostaa lohikalojen hintaa ja vaikuttaa kysyntään.

Venäjän kalankasvatukseen on suomalaisissa yrityksissä tuotettu paljon kalanpoikasia, joille on nyt vaikea löytää korvaavia markkinoita.

Kalarehujen Venäjän vienti lopetettiin. Kalanrehuja valmistavan Raisioaqua Oy:n tuotannosta noin 65 prosenttia suuntautui Luoteis-Venäjälle. Lisäksi Venäjä ja Ukraina ovat merkittäviä rehuraaka-aineiden tuottajia. Myös BioMar on ilmoittanut lopettavansa rehun viennin Venäjälle.

Suomi vei lähes 50 miljoonan euron arvosta kalaa, kalarehuja ja kalanpoikasia Venäjälle, Valko-Venäjälle ja Ukrainaan vuonna 2020. Viennin arvosta pyyhkiytyi yli puolet pois, kun kalarehujen Venäjän vienti lopetettiin. Kalanrehuja valmistavan Raisioaqua Oy:n tuotannosta noin 65 prosenttia suuntautui Luoteis-Venäjälle. Lisäksi Venäjä ja Ukraina ovat merkittäviä rehuraaka-aineiden tuottajia. Ukrainan sota vaikuttaa myös osittain siihen, miten rehuraaka-aineita saadaan Suomeen. Tämä voi nostaa kalarehujen hintoja.

Venäjälle, Ukrainaan ja Valko-Venäjälle vietiin Suomesta paljon kalaa vuonna 2020. Pääosa Suomen kirjolohen viennistä kohdistui Valko-Venäjälle. Lohikalojen kysyntä on nyt koronasulkujen lieventyessä suurta. Valko-Venäjän vienti on pystytty tällä hetkellä korvaamaan muun muassa viennillä Puolaan. Sodan vaikutukset lisäävät lohikalojen tuotantokustannuksia, mikä voi nostaa lohikalojen hintaa ja vaikuttaa kysyntään.

Venäjän kalankasvatukseen on suomalaisissa yrityksissä tuotettu paljon kalanpoikasia, joille on nyt vaikea löytää korvaavia markkinoita. Venäläisten kalastusmatkailijoiden puuttuminen näkyy puolestaan matkailuyritysten toiminnassa.

Suomesta on viety paljon elintarvikkeeksi tarkoitettua pakastettua silakkaa, kilohailia ja kuoretta Valko-Venäjälle ja Ukrainaan. Vienti on tällä hetkellä pääosin keskeytynyt. Myös turkiselinkeinon kalan tarve väheni, koska sota tyrehdytti turkisnahkojen kysynnän.

Polttoaineen korkea hinta uhkaa silakan pyyntiä

Sota on kiihdyttänyt polttoaineiden hintojen nousua, mikä on aiheuttanut akuutin kriisin silakan kalastukseen.

”Polttoaineiden hinnat olivat poikkeuksellisen korkeat jo ennen sotaa. Troolikalastuksessa on jo saavutettu kipupiste, ja yritykset miettivät, kannattaako näillä kustannuksilla lähteä enää pyyntiin”, toteaa erikoistutkija Jari SetäläLuonnonvarakeskuksesta.       

Rannikko- ja sisävesikalastuksessa polttoaineen hinnalla ei ole niin suurta vaikutusta, mutta jäähdytys-, keräily-, kuljetus- ja jakelukustannukset kasvavat. Energian korkea hinta vaikuttaa sähköä tarvitsevien kalankasvatusmenetelmien ja kalanjalostusmenetelmien kannattavuuteen. Korkea öljyn hinta heijastuu myös pyydysten ja pakkausten hintoihin.

Kalat ovat oleellinen osa ruokaturvaa

Epävarma maailmantilanne korostaa elintarvikeomavaraisuuden merkitystä ja tarvetta kotimaisen ruoan huoltovarmuuden varmistamiseen.

”Luonnonkala on laaja kotimainen proteiinivarasto eri puolella Suomea, ja kalankasvatuslaitokset ovat elintarvikehuollon hajautettu elävän kalan varanto”, Setälä sanoo.

Kriisitilanteessa kalaa voidaan pyytää ja kasvattaa energiatehokkailla menetelmillä. Rannikko- ja sisävesikalastus tuottaa kalaa erityisesti paikalliseen ja alueelliseen tarjontaan, ja moni suomalainen osaa edelleen kalastaa myös itse kotitarpeisiin.

”Kalankasvatuksella ja troolipyynnillä kalaa saadaan valtakunnalliseen jakeluun, mutta jo nyt syntynyt kustannuskriisi herättää pohtimaan erilaisia tukitoimia kalatuotannon turvaamiseksi. Suomen kalaomavaraisuus on päässyt rapautumaan, ja sen parantamiseen tulisi jatkossa ehdottomasti panostaa”, toivoo Luken tutkija Kaija Saarni.

Lähde; Luonnonvarakeskus (LUKE)