Itämeren kalaa voi ympäristötietoinen kuluttaja syödä hyvillä mielin. Sen takaa Euroopan unionin yhteinen kalastuspolitiikka, jonka noudattamista valvotaan tiukasti – maalla, merellä, ilmassa ja avaruudessa. Säännöillä ja niiden noudattamisen valvonnalla varmistetaan, että pyynti ei uhkaa kalakantojen elinvoimaisuutta.
Kaupallisen kalastajan pitää ilmoittaa saamansa saaliin lajit ja määrät. Järjestelmiin kirjataan, millä aluksella ja millaisilla pyydyksillä saalis on saatu, kenelle saalis myydään, kuinka tehokas moottori aluksessa saa olla ja mikä on aluksen vetoisuus. Jos kalastajan alus on yli 12 metriä pitkä, hänen pitää asentaa satelliittiseurantalaitteet ja ilmoittaa satamaan saapumisesta neljä tuntia etukäteen.
Sen joka ostaa kalastajalta kalaa jalostukseen, tukkukauppaan, vähittäismyyntiin tai ravintolaan, on rekisteröidyttävä kalanostajaksi ELY-keskukseen. Jokainen ostettu kalaerä on voitava jäljittää mereltä melkein ruokapöytään asti. Kaupassa pitää kertoa kalan alkuperä ja laji tieteellisen nimen tarkkuudella.
Ja paljon muuta sisältyy niihin satoihin artikloihin, joista EU:ssa on säädetty.
EU:n asetuksissa on tunnistettu, että virkistyskalastuksella voi olla huomattava vaikutus kalavaroihin. Jäsenvaltioiden on sen vuoksi varmistettava, että myös sitä harjoitetaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden kanssa yhteensopivalla tavalla. Vapaa-ajankalastajan kannalta tärkeintä on muistaa, että vapaa-ajankalastuksesta peräisin olevaa kalaa ei saa Suomessa lainkaan myydä tukkujen, ravintoloiden tai vähittäiskauppojen kautta.
EU edellyttää, että jäsenmailla on seuraamusjärjestelmä. Suomessa Ruokavirasto päättää sakonluonteisista seuraamuksista, jos kalastaja tai kalakauppias rikkoo yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. Seuraamus voi tulla myös kansallisten sääntöjen rikkomuksista, jos ne liittyvät EU-sääntöjen täytäntöönpanoon. Esimerkiksi lohenkalastuksen ennakkoilmoituksen tekemättä jättäminen on tällainen. EU puolestaan sanktioi jäsenmaata, jos tämä laiminlyö sääntöjen noudattamisen valvonnan.
Suomessa kalatalouden yrittäjät ja yritykset noudattavat sääntöjä yleisesti ottaen hyvin. Suuri osa rikkomuksista on laiminlyöntejä tai myöhästymisiä ilmoitusvelvoitteiden hoitamisessa.
Vakavia rikkomuksia havaitaan harvoin, mutta niiltäkään ei ole kokonaan vältytty. Vastikään lainvoiman on saanut Ruokaviraston päätös 4 000 euron seuraamusmaksusta kiellettyjen pyydysten käytöstä ja kalastamisesta kiellettynä aikana kielletyllä alueella.
Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut valvontaviranomaisten kanssa uutta strategiaa valvonnan kehittämiseksi. Tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa valvontaa yhteistyössä eri viranomaisten kanssa. ELY-keskus, Rajavartiolaitos ja Ruokavirasto sekä Ahvenanmaan viranomaiset voivat valvoa vaikuttavammin, kun operaatiot koordinoidaan paremmin.
Valvonnan tulee olla tasapuolista, mutta sen taustalla on riskianalyysi. Satunnaisvalvonnan piiriin voi silti joutua mikä toimija tahansa. Toimijoille annetaan myös tietoa ja neuvontaa, jotta sääntöjen noudattaminen sujuu ongelmitta.
Selkeä strateginen linjaus on digitalisaation tehokas hyödyntäminen. Vuosien mittaan luovutaan paperilla tai puhelimella tehtävistä yrittäjien ilmoituksista ja korvataan ne sähköisillä sovelluksilla. Kalastajia tuetaan ottamaan käyttöön älypuhelimia ja tietokoneita ilmoitusten tekoon. Satamatoimintojen ja purkamisvalvontojen tehostamiseksi pilotoidaan uusia teknologisia innovaatioita.
Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston elinkeinokalatalousyksikössä
HARRI KUKKA MMM
Lähde; Maa- ja metsätalousministeriön blogi 15.2.2021
