Kalojen ja muiden vedenelävien tuottaminen luonnonvesissä tai maan päällä altaissa on nuori alkutuotannon muoto. Vesiviljelyllä on kuitenkin monia ominaisuuksia, joiden ansiosta sitä voidaan pitää yhtenä alkutuotannon helmistä ja siitä osoituksena se on maailmanlaajuisesti nopeimmin kasvava alkutuotannon muoto.

Kasvatettu kala on elintarvikkeena harvinaisen kilpailukykyinen. Se on terveellinen, ilmastoystävällinen ja kykenee tehokkaasti muuntamaan ravintonsa korkealaatuiseksi eläinproteiiniksi. Myös sen vesistövaikutus on kokonaisuutena katsoen vähäinen, vain noin 1 % ihmistoiminnasta aiheutuvasta fosforikuormituksesta Itämereen. Alan kestävyyden osoituksena myös WWF on kalaoppaassaan antanut kirjolohelle ja siialle vihreän valon.

Vesiviljelyn valtteja ovat vaihtolämpöisen eläimen energiatehokkuus ja sen elinympäristö eli vesi. Kalan ei tarvitse käyttää energiaa lämpötilan ylläpitämiseen eikä jaloilla seisomiseen. Tämän vuoksi kala on ilmiömäinen hyödyntämään ravinnon kasvuun – yhdellä kilolla rehua saadaan tuotettua kilo kalaa. Lisäksi tuotettavien kalojen tai muiden vesieliöiden kirjo on laaja ja niiden kysyntä markkinoilla ylittää usein tarjonnan.

Suomessa vesiviljely on keskeinen osa kalataloutta ja sen palauttamiseksi uudelle kestävän kasvun uralle on tehty järjestelmällisesti työtä. Siihen ovat osallistuneet erityisesti kalanviljelijät, jotka ovat ottaneet käyttöön uudet viljelymenetelmät ja tekniikat sekä merkittävästi vähentäneet tuotettua kalaa kohden aiheutuvia päästöjä. Tähän on päästy myös tutkijoiden ja kalarehun valmistajien hyvällä yhteistyöllä sekä kalojen jalostustoiminnalla.

Merkittäviä kehityssuuntia ovat viime vuosina olleet merellä tapahtuvan kalankasvatuksen sijoittuminen avoimille merialueille, kiertovesikasvatukseen tehdyt merkittävät panostukset sekä toimialalla käytävä jatkuva vuoropuhelu. Lisäksi ala on siirtymässä kiertotalouteen kehittämällä ja käyttämällä enenevässä määrin silakasta ja kilohailista valmistettua itämerirehua.

Itämerirehun laajeneva käyttö lisää ja ylläpitää silakan ja kilohailin kalastusta ja edesauttaa kalastuskiintiöiden täysimääräistä käyttöä. Ilman kalajauhotehdasta ja Itämerirehun valmistusta merkittävä osa kalastuskiintiöistä jäisi hyödyntämättä. Vesiviljely voikin itämerirehun ansiosta muodostua fosforinegatiiviseksi toimialaksi, joka poistaa merestä enemmän fosforia kuin se siihen päästää.

Toimialan merenhoidollista kehityssuuntaa voidaan edistää myös alan muilla toimenpiteillä. Esimerkiksi levien tuotanto ja korjuu kalanviljelylaitosten läheisyydessä voi kompensaatiotoimena poistaa ravinteita vesistä. Myös muut vesiensuojelutoimet kalanviljelylaitoksen läheisyydessä tai vaikutusalueen ulkopuolella, kuten peltojen kipsilevitys ja muiden ravinnelähteiden supistaminen voitaisiin ottaa osaksi uuden kalankasvatuksen ympäristöluvan lupaharkintaa. Tämä voisi lisätä paikallisten asukkaiden hyväksyntää ja siten edesauttaa lupien myöntämistä sekä parantaa asukkaiden lähivesien tilaa.

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoiden toimesta selvitetään nk. kalavaltiohankkeessa valtion vesialueiden käyttöä vesiviljelyyn. Metsähallitus toimii hankkeen keskeisenä osapuolena mm. hakemalla ympäristölupaa kalankasvatukseen näille vesialueilleen ja siirtämällä saatua lupaa kilpailutuksen kautta yrittäjille. Tällä tavalla vesiviljely-yrittäjät voivat keskittyä yritystoimintaansa ja välttää monivuotisia, kalliita ja vaikeasti ennakoitavia lupaprosesseja.

On tärkeää, että Suomessa voidaan kasvattaa enemmän kalaa ja lisätä kalan omavaraisuutta siten, että kehitys ei vaaranna vesiympäristön hyvää tilaa. Vesiviljely on tärkeä keino parantaa kalan omavaraisuutta ja varautumista kriiseihin.

Haluan lopuksi todeta, että vesiviljely-yrittäjät ovat tehneet arvokasta kehitystyötä ja olemme kollegoideni kanssa vaikuttuneita alan voimakkaasta tahdosta investoida uusiin hankkeisiin ja kehitystyöhön. Alalla on suuria haasteita, mutta alan potentiaali ja mahdollisuudet ovat myös suuret. Suomi ja muu maailma tarvitsevat enemmän kestävästi tuotettua kalaa.

Orian Bondestam
Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosastolla elinkeinokalatalousyksikössä

Lähde; MMM/ Blogit 3.11.2020