Pakkausmuovia korvaavia biomassoja tutkitaan vilkkaasti. Tutkijat muistuttavat, että jos koko ruokaketju halutaan saada kestäväksi, täytyy ruokahävikkiä pienentää.
Tulevaisuudessa entistä suurempi osa elintarvikkeista pakataan biopohjaisiin pakkausmateriaaleihin. Erilaisia muovin korvaamiseen soveltuvia biomassoja tutkitaan vilkkaasti.
”Pakkaamisella on valtava vaikutus elintarvikkeiden hygieniaan ja säilyvyyteen. Tuoretuotteilla oikeanlainen pakkaus lisää säilyvyyttä päivillä, muilla kylmätuotteilla puhutaan viikoista”, erikoistutkija Sari Mäkinen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo.
Vielä nykyään moni tuote pakataan muoviin. Sen ansiosta tuote ei joudu kontaktiin pilaajamikrobien kanssa. Muovi myös hidastaa kosteuden, rasvan tai hajujen siirtymistä tuotteeseen tai siitä pois.
Hyvä uutinen on, että samat edut voidaan saavuttaa biohajoavilla materiaaleilla.
Biopohjaisia elintarvikepakkauksia voidaan jalostaa monista materiaaleista. (graafi: Jukka Pasonen, MT)
Biopohjaisia elintarvikepakkauksia voidaan jalostaa hyvin monenlaisista materiaaleista. Puun kuori, puuaine, peltobiomassa, kalan nahka ja suomut sekä teurastusjätteet soveltuvat kaikki raaka-aineeksi.
”Teoriassa mikä tahansa pitkäketjuisia polymeerejä sisältävä materiaali voi olla jalostettavissa, kunhan se täyttää lain elintarvikepakkauksille asettamat vaatimukset”, Mäkinen sanoo.
Eri raaka-aineista jalostettujen lopputuotteiden ominaisuudet eroavat toisistaan. Esimerkiksi eri kalalajien suomuja jalostamalla olisi mahdollista valmistaa joko venyviä, lujia tai vaikkapa kylmätuotteisiin sopivia kalvoja.
Apuaineilla tai raaka-aineita yhdistelemällä ominaisuuksia on mahdollista säätää lisää.
Kalojen suomuista tehtyä kalvoa. Siitä voitaisiin saada kelvollinen elintarvikepakkaus lisäämällä seokseen kasviperäisiä ainesosia. (Kuva: Jaakko Hiidenhovi)
”Kalan nahasta valmistettuun kalvoon voidaan sitoa kasviperäisiä aktiiviaineita, jotka voivat estää hapettumista ja haitallisten mikrobien kasvua”, Mäkinen kertoo.
Puu- ja muut kasvipohjaiset raaka-aineet ovat todennäköisesti myös tulevaisuuden elintarvikepakkausten päämateriaali ja muita raaka-aineita jalostamalla niihin saadaan lisättyä erilaisia ominaisuuksia, kuten happea läpäisemätön kalvo pakkauksen sisäpinnalle.
Askel vieläkin pidemmälle voisi olla niin sanottu älypakkaus, jonka sensorit keräisivät tietoa tuotteen säilymisestä. Pakkaus voisi siis ilmoittaa käyttäjälleen, kun tuote on vaarassa pilaantua. Myös tällaisia älypakkauksia voitaisiin Mäkisen mukaan valmistaa biologisista raaka-aineista.
Biopohjaisten materiaalien nykyistä pidemmälle viety jatkojalostaminen olisi järkevää monestakin syystä. Se tukisi kiertotaloutta, jonka periaatteisiin kuuluu raaka-aineen mahdollisimman tehokas hyödyntäminen. Lisäksi sen myötä saattaisi syntyä uutta liiketoimintaa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi muistuttaa, että jokaisen sivuvirran jalostaminen ei välttämättä ole mielekästä.
”Tilanteita on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti. Jos haluamme esimerkiksi jalostaa peltobiomassasta jakeita, jotka nyt palautuvat peltoon, meidän pitää pohtia, mitä tästä pitkällä tähtäimellä seuraa pellon hiilitaseelle ja rakenteelle.”
Jalostamista saattavat rajoittaa kustannukset. Niin kauan kuin muovin käyttö on halpaa, korvaavien biopohjaisten tuotteiden on vaikea työntää sitä markkinoilta, jollei muovin käyttöä ryhdytä rajoittamaan säädöksillä. Täydellistä muovin käyttökieltoa eivät Ilvesniemi ja Mäkinen kumpikaan kannata.
”Se, että pyritään kategorisesti pois muovin käytöstä, voi johtaa lähtötilannetta huonompaan lopputulokseen”, Ilvesniemi sanoo.
”Ei ole järkevää lähteä liikkeelle siitä, että rajoitetaan voimakkaasti muovin käyttöä ennen kuin korvaavat ratkaisut ovat olemassa”, Mäkinen jatkaa.
Ilvesniemen mukaan kokonaiskuvan hahmottaminen on tarpeen, kun pohditaan elintarvikkeiden pakkaamista ylipäätään. Jos halutaan vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä, biopohjaiset pakkausmateriaalit eittämättä ovat muovia parempi vaihtoehto.
Mutta riittääkö se, jos elämäntapamme pohjautuu jatkuvaan kasvuun ja kulutukseen?
”Iso osa nykyisistä ongelmistamme olisi ratkaistavissa tuotannon ja kulutuksen tasoa säätämällä. Ei tarvitse mennä kauas historiaan, kun olemme tulleet toimeen toisenlaisilla kulutustottumuksilla”, Ilvesniemi sanoo.
Viime vuonna kaikesta maailmassa valmistetusta ruuasta kolmannes haaskattiin.
Mäkisen mukaan on tärkeää löytää keinoja vähentää ruokahävikkiä mutta sen lisäksi tarvitaan ratkaisuja hävikkiruuan nykyistä parempaan hyödyntämiseen.
”Tarkoituksenmukainen pakkaus voi osaltaan auttaa vähentämään ruokahävikkiä, joten nämä tavoitteet eivät välttämättä kilpaile keskenään.”
Lähde;LUKE / Maria Latokartano. 25.11.2019
