Olen lehtorina Ammattiopisto Liviaan kuuluvassa Kalatalous- ja ympäristöopistossa Paraisilla. Päädyin tähän tehtävään muutaman mutkan kautta. Jos olisin itse nuorena tiennyt tällaisesta koulusta, olisin luultavasti hakenut sinne opiskelemaan. Opiskelin biologiaa, pääaineeni oli eläinfysiologia. Päädyin silloiseen RKTL:n palvelukseen oikeastaan sattumalta, olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siinä työssä tutustuin kala-alan ihmisiin ja lopulta päädyin lehtoriksi tänne.
Tyypillistä työpäivää ei ole. Päätehtäväni on opettaminen, tosin itse näen sen enemmän nuorten ohjaamisena. Samaan aikaan on koulun omien tuotantotilojen ylläpitoa ja suunnittelua, paljon itseopiskelua sekä erilaisia vaihtuvia hankkeita.
Tehtävänämme on auttaa kalatoimialaa: varmistamme, että heille on tarjolla osaavaa, motivoitunutta työvoimaa. Motivaatio on tärkein: alalla toimii lukuisia pienyrityksiä, joilla on kaikilla omat toimintatapansa. Valmista työntekijää on mahdoton tehdä, mutta motivoitunut tekijä oppii talon tavoille nopeasti. Toki opiskelijat oppivat myös ymmärtämään alan realiteetteja.
Hakijoita alalle on vähän. Syitä on varmasti monia. Maassamme on vapaa-ajan ja omaan tarpeeseen kalastajia paljon, ja kalan kysyntä on kasvussa, mutta toimialana kalatalous on pieni. Kun uravalintoja tehdään yhdeksännellä luokalla, vaihtoehtoina on yleensä lukio tai tutut ammatillisen koulutuksen alat: sähkö-, auto- ja LVI-puoli; harva ehkä tietää, että kalatalous olisi vaihtoehto.
Kysyn aina uusilta opiskelijoilta, että miksi he ovat hakeneet tähän kouluun, ja 99 prosenttia kertoo tykkäävänsä kalastaa. Kutsumus ei siis ehkä ole varsinaisesti alalle, mutta kala ja kalastus kiinnostaa: opiskelun myötä löydämme sitten jokaiselle sen kiinnostavan urapolun. Yhtä alkaa kiinnostaa vesiviljely, toista kaupallinen kalastus, kolmatta kalastusmatkailu ja niin edelleen. Kaikki, ketkä ovat tälle alalle päätyneet ja oman juttunsa löytäneet, ovat onnellisia ihmisiä. En ole tavannut ketään, joka olisi tullut kertomaan, että teki väärän valinnan tälle tielle lähtiessään.
Uskon, että kalatalous on tulevaisuuden ala. Kotimainen kala on juuri sitä, mitä ruokapuolella halutaan. Alkutuotannon ongelmat on ratkaistava, ja alan näkyvyyttä ja houkuttelevuutta lisättävä. Nämä ongelmat ovat päättäjillä varmasti tiedossa, mutta tarvitaan rohkeutta päätöksentekoon. Turha ja keinotekoinen vastakkainasettelu luontoarvojen ja kalatalouden välillä pitää lopettaa: kalatalouden ammattilaisissa ei ole yhtäkään, joka haluaisi luontoa riistää tai tehdä merestä huonompivointisen. Yhtä lailla me haluamme pitää niistä huolta ja nauttia luonnosta ja sen antimista.”
Lähde; Pro Kala ry
