Suojeleeko uusi kalastuslaki uhanalaisia kalakantojamme?
Suojelun lisäämistä vaativien argumenttina on usein se, että kalastus vaarantaa kalakantoja samalla tavalla kuin maailman merillä. Kotitarvekalastajien mielestä kalakannat kestävät hyvin nykyistä kalastusta. Mielestäni molemmat ovat väärässä, koska ei ymmärretä, että eri kalalajien lisääntymistehoissa on suuria eroja.
Vesissämme elää paljon kalakantoja, jotka kestävät varsin kovaa kalastusta, ja monin paikoin on alikalastettuja kantoja, mistä seuraa ei-toivottuja asioita, kuten kalojen loisittumista ja kääpiöitymistä. Viime kädessä tämä johtuu siitä, että osa kalalajeista lisääntyy tehokkaasti, koska ne tulevat sukukypsiksi nuorina ja kutevat useita kertoja elämänsä aikana. Suurin osa niin sanotuista talouskaloista kuuluu tähän ryhmään, siis siika, hauki, ahven, kuha, made mutta myös särkikalat. Muikku on ryhmän tehokkain lisääntyjä.
Toisen ryhmän muodostavat kalalajit, jotka tulevat sukukypsiksi vanhoina ja kutevat kerran elämässään. Niiden isokokoinen mäti tuottaa vähän jälkeläisiä, joilla on poikasvaiheessa reviirin tarve, mikä edelleen rajoittaa kannan kokoa. Ne tekevät myös syönnösvaelluksen, mikä puolestaan altistaa niitä pedoille. Nämä lajit siis lisääntyvät tehottomasti, minkä takia kalojen lukumäärä vesissä on paljon pienempi kuin ensin mainitun ryhmän lajien. Näitä enemmän tai vähemmän uhanalaisia lajeja ovat lohi, taimen, vaellussiika ja nieriä.
Kun samoissa vesissä elää kalalajeja ja -kantoja, joista toiset kestävät kalastusta ja toiset eivät, ongelma syntyy siitä, että kalastetaan tappavilla pyydyksillä. Mikään lainsäädäntö ei pysty estämään sitä, että siika- tai kuhaverkkoon kuolee taimen tai joku muu uhanalainen laji. Sillä kalastusponnistuksella, jonka ensin mainitun ryhmän kalat kestävät aivan hyvin, tapetaan suurin osa toisen ryhmän kaloista. Ongelman ainoa kestävä ratkaisu on se, että kaloja pyydetään ei-tappavilla pyydyksillä, jolloin suojelua vaativat kalat voidaan päästää takaisin veteen asianmukaisesti.
Tehokas kotitarve- ja ammattikalastus ja uhanalaisten kalalajien suojelu voidaan siis toteuttaa yhtä aikaa, mutta tähän meillä on pitkä matka, koska uudessa kalastuslaissa on pyrkimyksiä vähentää niin tappavien kuin ei-tappavienkin pyydysten käyttöä.
Kirjoittajasta;
Nivan tutkimusaiheina ovat kalojen istutukset, merkintämenetelmät ja kalakantojen hyödyntäminen.