Valitse sivu

Jos tarkastelee pyydetyn kalan sesonkikalenteria, voi huomata, että silakkaa on saatavilla lähes ympäri vuoden keskikesän pientä taukoa lukuun ottamatta. Silakkatroolien parasta aikaa ovatkin pimenevät syksyn ja alkutalven päivät, mutta loppukevään ja alkukesän taitteessa on puolestaan rysäsilakan sesonki.

– Rysä on passiivinen pyydys, avaa kalastaja Reima Salonen.

Siinä missä troolarit vetävät troolia eli tietynlaista nuottaa perässään, rysä toimii katiskan tavoin. Rysään uivat kalat menevät nieluiksi kutsuttujen kapenevien osuuksien läpi päätyen lopulta kalapesään eli jääden rysän sisään.

– Kala ui rysässä vapaasti eikä ole missään vaiheessa puristuksissa. Tämä on hellävarainen pyydys. Rysäsilakka on siksi huippulaatua, Salonen selittää.

Hän on kokenut rysiä lähes koko ikänsä. 63-vuotias kalastaja kertoo harjoittavansa ammattia kolmannessa polvessa.

– Tämä on elämäntapa, Salonen tiivistää.

Silakkarysä on suunniteltu niin, ettei siihen eksy juuri muita kaloja. Kun silakkasaalis nostetaan aluksen kyytiin rantaan vietäväksi, joukosta otetaan haavilla ne muutamat pienet kuhat, jotka ovat eksyneet rysään, ja ne vapautetaan jatkamaan kasvamista.

– Sesonki on huhtikuun alusta kesäkuun loppuun. Jäiden lähdettyä aloitetaan ja lopetetaan, kun vedet lämpenevät liiaksi, Salonen kertoo.

Aktiivisinta silakan rysäkalastus on Taivassalo-Kustavi-Velkua-akselilla. Viime vuosina rysäsilakan kokonaissaalis on vaihdellut neljän ja seitsemän miljoonan kilon välillä. Saaliit ovat pienentyneet huippuvuosista.

– Nyt on neljäs heikko vuosi menossa, Salonen harmittelee.

Työtä tehdään luonnon ehdoin.

– Joskus menee viikkoja, ettei tietyssä rysässä ole silakoita, ja toisinaan kalaa tulee päivittäin. Luonto ei seuraa työaikoja, Salonen sanoo.

Rannikkokalastuksen ja -kalastajien määrä on laskenut. Hylkeet ja merimetsot ovat paikoin tehneet kalastamisesta jopa mahdotonta. Kaikista suurimpana ongelmana Salonen näkee kuitenkin kalastajien ikäjakauman. Ammattikalastajien keski-ikä on yli 50, paikoin jopa 60 vuotta.

– Uusien yrittäjien lähteminen alalle on tehty äärimmäisen vaikeaksi. Esimerkiksi maatiloilla on omistajan- ja sukupolvenvaihdoksia avustettu, mutta kalastajilla ei ole samaa systeemiä, Salonen kertoo.

Hän ei tiedä, jatkuuko hänen työnsä vielä seuraavaan eli neljänteen polveen. Lopettaminen ei ole helppo päätös.

– Saa nähdä, milloin malttaa lopettaa. Taidan tehdä tätä jollain tasolla niin kauan, kun jalka nousee, Salonen pohtii.

Syy on yksinkertainen.

– Rakastan tätä työtä. En ole tehnyt tätä koskaan pelkästään rahan takia: tämä on elämäni, kalastaja toteaa.

Lähde; Pro Kala ry 11.6.2019