Kaikki Kymenlaakson rannikkokunnat ovat ympäristösyistä hyväksyneet haasteen palauttaa lähikala takaisin merkittäväksi ja tunnetuksi elintarvikkeeksi, joka löytää tiensä kuluttajien ostoskoriin. Mukana ovat Hamina, Kotka, Pyhtää ja Virolahti.

Läheltä kalastettu tai kasvatettu kala on Suomessa jo harvinaista, sillä tuonti on kasvanut parissa vuosikymmenessä paljon. Nyt jo neljä kalaa viidestä on ulkomailta tuotua. Kotimaisuusaste pyritään nostamaan takaisin yli 50 prosenttiin ja tarjoamaan kuluttajille mahdollisuus nauttia laadukkaista ja terveellisistä kotimaisista lähikaloista.

Kotkassa pidetyssä Etelä-Suomen Kalatalousryhmä ESKO:n seminaarissa arvioitiin mahdollisuuksia palauttaa lähikala ansaitsemaansa asemaan. Tilanne on kehno, kun kalarikkaalla rannikkoseudulla ei ole tarjolla enempää lähikalaa, kalastajien määrä vähenee koko ajan ja kalakasvatusyrittäjien lupia on vähennetty.

-Tällä hetkellä tuomme Kymenlaakson rannikkoalueelle ulkomaista kalaa noin miljoona kiloa joka vuosi. Se on hälyttävän paljon näin kalarikkaalla rannikkoalueella. Kymmenessä vuodessa pyrimme puolittamaan tuonnin ja palauttamaan luonnonkalan varteenotettavaksi tuotteeksi kuluttajille, mutta uusina ja houkuttelevina kalatuotteina. Kantavina tekijöinä ovat sekä ammattikalastajien että kalankasvatusyrittäjien tuotteet, totesi projektipäällikkö Esko Taanila.

Korvaamalla puolet alueella nykyisin syötävästä tuontikalasta kotimaisella kalalla, voidaan aluetalouteen ja rannikkoelinkeinoihin saada noin kymmenen miljoonan euron vuotuinen piristysruiske merkittävien ympäristöhyötyjen lisäksi.

Ilmastovaikutuskin on pieni

Paikallinen kala on erinomainen ruoan raaka-aine ilmastohyötyjen näkökulmasta. Sen keskimääräinen ilmastovaikutus on vain kymmenesosa naudanlihan vastaavasta. Toiminnanjohtaja Teemu Tast Etelä-Suomen Merikalastajien liitosta muistutti myös kalastuksen pidempiaikaisista hyödyistä meriluonnolle: Sadan kilon kalansaaliin mukana vesistöstä poistuu puoli kiloa fosforia ja 2,5 kiloa typpeä. Jo yksi lähikala-ateria viikossa kuittaa kaupunkilaisen keskimääräisen viikoittaisen fosforijalanjäljen.

-Kalavesien tila on Kymenlaaksossa parantunut, mutta kalastuksen kannattavuudessa on suuria vaikeuksia, kertoi toiminnanjohtaja Esa Korkeamäki Kymijoen vesi ja ympäristö ry:stä. Erikoissuunnittelija Mikko Malin Metsähallituksen eräpalveluista totesi, että Kymenlaakson vesiltä tavattava kalalajisto on kuin koko Itämeren altaan lajisto pienoiskoossa. Suomukalojen – esimerkiksi hauen, ahvenen ja lahnan – kalastusta harjoitetaan alueella vähän verrattuna Saaristomeren alueeseen.

Myös silakka- ja kilohailikannat sekä Kymijoen vahvat täplärapu- ja nahkiaiskannat ovat vajaakäytössä, joten käyttöasteen lisäämiseen on varaa.

Kuntien nyt hyväksymä haaste vaatii määrätietoista yhteistyötä, mutta seminaariin osallistuneet toimijat sitoutuivat kaikki pyrkimään saavuttamaan tavoitteen vuoteen 2030 mennessä.

Lähde; Kymen Sanomat 7.5.2019