TUTKIJOIDEN mukaan voisimme syödä paljon enemmän silakkaa.
”Silakan elintarvikekäyttöä pitäisi saada kasvatettua. Se on meidän suurin resurssimme, monipuolinen ja herkullinen kalalaji”, sanoo erikoistutkija Jari Setälä Luonnonvarakeskuksesta.
Setälä arvelee, että silakka on ruotoisena kalana jäänyt lohen ja kirjolohen varjoon.
Yksi ratkaisu on tehdä silakasta pidemmälle jalostettuja tuotteita. Niitä kehitetäänkin Luken, Turun yliopiston ja VTT:n hankkeessa. Helppokäyttöinen korkean lisäarvon tuote olisi esimerkiksi nyhtösilakka.
Silakka sisältää terveellisiä rasvahappoja, D-vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiineja. Ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat alentuneet, ja altistuminen kalan dioksiineille Suomessa on pienentynyt alle puoleen kymmenessä vuodessa.
”Silakan riskit poikkeavat nollasta, mutta terveyshyödyt ovat huomattavasti suuremmat kuin mahdolliset haitat. Silakan syömistä ei tarvitse välttää vaan päinvastoin lisätä”, sanoo johtava tutkija Jouni Tuomisto Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Hän kertoo, että nykytutkimuksen mukaan vain raskaana olevien ja imettävien naisten kannattaa harkita silakan välttämistä.
Muitakin erityisryhmiä koskevat suositukset ovat voimassa. Ruokaviraston mukaan lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien ei kannata syödä isoja, siis yli 17-senttisiä silakoita useammin kuin kerran tai kaksi kuukaudessa.
LUONNONKALAA syömällä voi myös parantaa Itämeren tilaa, sillä kalastus poistaa merestä sinne jo päätyneitä rehevöittäviä ravinteita.
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila laskee, että vuoden 2017 silakka- ja kilohailisaaliin mukana Itämerestä poistui 600 tonnia fosforia ja 3300 tonnia typpeä. Se on paljon, lähes kaksinkertainen määrä Suomen yhdyskuntien, teollisuuden ja kalankasvatuksen vuotuiseen fosforikuormitukseen verrattuna.
Yhdysvaltalaistutkimuksessa ympäristöystävällisimmäksi proteiinin lähteeksi osoittautuivat pienehköt luonnonvaraiset parvikalat, joiden pyynti on kestävää. Itämeressä sellaisia ovat silakka ja kilohaili.
Silakan syöminen auttaa myös ilmastonmuutoksen hidastamisessa. ”Silakan pyynnissä kalastuksen ilmastopäästöt ovat pienet, kun vain kymmenen troolaria kalastaa puolet Suomen koko saaliista”, Seppo Knuuttila kertoo.
Vuonna 2017 julkistetun Itämeri-laskurin mukaan suomalaiset voivat helpoiten vaikuttaa ravinnejalanjälkeensä lisäämällä kotimaisen luonnonkalan ja kasviperäisen ravinnon osuutta ruokavaliossaan.
”Lihan korvaajana suurin potentiaali olisi silakassa ja kilohailissa. Silakkaa riittäisi suomalaisten lautasille vuodessa jopa yli 24 kiloa henkeä kohden, kun nykyinen kulutus on noin 600 grammaa”, Knuuttila sanoo
Lähde; HS / kuukausiliite 2.2.2019
