Kassilohi onkin ekoteko – päästöt romahtivat murto-osaan

Lok 3, 2018 |

Itämerirehun tulo markkinoille kaksi vuotta sitten lopetti ravinteiden siirtymisen valtameristä Suomen vesistöihin.

On yleinen harhaluulo, että kalankasvatus kuormittaa ympäristöä. Monilla on asiasta virheellinen mielikuva. Näin väittää Kalaneuvos-yrityksen varatoimitusjohtaja Toni Hukkanen.

– Meillä olisi erinomaiset olosuhteet kalankasvatuksen lisäämiseen, kalansyönnin lisääminen olisi oikea ekoteko, hän sanoo.

Kalaneuvos on yksityinen yritys, joka myy kasvatettua kalaa 75 miljoonalla eurolla vuodessa. Yrityksen etu on, että kalankasvatus nähdään ympäristöystävällisenä toimialana.

Tutkimustieto kuitenkin tukee Kalaneuvos-yhtiön näkemystä. Luonnonvarakeskus Luke arvioi, että vuodesta 1980 vuoteen 2016 kalankasvatuksen fosforipäästöt ovat vähentyneet 80 prosenttia. Typpipäästöt ovat vähentyneet 70 prosenttia.

Vanhat mielikuvat kalankasvatuksesta elävät edelleen, ja moni muistaa ”kassilohen” eli kasvatetun kirjolohen huonon maineen. Maa- ja metsätalousministeriön kalatalousneuvos Risto Lampinen sanoo, että kala-ala ei tahdo päästä irti vanhasta maineestaan.

– Mielikuvat muuttuvat aina hitaasti, mutta tässä poikkeuksellisen hitaasti.

Päästöjä on pystytty vähentämään sekä kehittämällä rehuja että jalostamalla kaloja valinnan keinoin. Takavuosikymmeninä tarvittiin kahdesta kolmeen kiloa kalanrehua, jotta yksi kala kasvatti painoaan yhden kilon verran. Ylimääräinen rehu jäi vesistöön.

Nykyisin hyötysuhde on parhaimmillaan 1:1 eli kilolla rehua saadaan kilo kalaa. Tähän on vaikuttanut paitsi rehujen parantuminen, myös se, että jalostuksen ansiosta kalat käyttävät rehun hyödyksi aiempaa tehokkaammin.

Luken tilastojen mukaan 100 kilolla rehua tuotetaan 61 kiloa kalaa. Nauta ei pääse samaan: 100 kilolla rehua tuotetaan 4 kiloa naudanlihaa.

Luken ravinnepäästötilastot ulottuvat vuoteen 2016 saakka, mutta sen jälkeenkin parannukset kalankasvatuksessa ovat jatkuneet. Merkittävin uudistus lienee siirtyminen Itämerirehun käyttöön monilla kasvattamoilla. Itämerirehu tarkoittaa, että Itämerestä pyydetään silakkaa ja kilohailia, jotka jauhetaan rehuksi ja syötetään kasvattamoiden kaloille.

Aiemmin kalanrehu tuotiin ulkomailta ja sen raaka-aineena käytettiin Atlantin ja muiden valtamerialueiden rehukalaa. Seuraus oli, että Itämereen siirtyi ravinteita maailman valtameriltä, ja jos kalat eivät käyttäneet kaikkea rehua hyväkseen, hukkaan menneet ravinteet jäivät kuormittamaan Itämerta.

Itämerirehun valmistaja Raisioaqua laskee, että viime vuonna yhtiö nosti Itämerestä 16 tonnia enemmän fosforia kuin kalankasvattajat tuottivat sitä mereen samassa ajassa.

Yksi osoitus kalankasvatuksen muutoksesta on, että ympäristöjärjestö WWF pitää kalankasvatusta kestävänä elinkeinona.

– Suomalainen kirjolohi ja suomalainen (kasvatettu) siika on melkein ainoat kalalajit koko maailmassa, jotka saavat WWF:n vihreän listan statuksen, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen.

WWF nosti lohen ja siian vihreälle listalleen vuonna 2014. Vilhunen antaa tunnustusta kalankasvattajille, mutta muistuttaa myös, että Suomessa on tehokas ympäristölainsäädäntö.

Kalankasvatus on vähentynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Vuonna 1990 täällä tuotettiin vuodessa 20 miljoonaa kiloa lohikaloja, nykyisin enää 12–14 miljoonaa kiloa. Siikaa tuotetaan lisäksi noin miljoona kiloa.

Lähde; Verkkouutiset

 

Posted in: Uncategorized

Comments are closed.