Euroopan ja Suomen ruokahävikki pyritään puolittamaan vuoteen 2030 mennessä

Maa 24, 2016 |
Julkaistu 23.3.2016

EU vahvistaa ja edistää kiertotaloutta: kaikkien materiaalien uudelleenkäyttöä lisätään ja jätettä vähennetään. EU:n lainsäädännössä kiertotaloudelle asetetaan selkeät tavoitteet ja keinot. Esimerkiksi ruokahävikin halutaan puolittuvan vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteeseen pyritään muun muassa kehittämällä ruokajätteen mittaus- ja seurantamenetelmiä, etsimällä hävikin vähentämisen keinoja ruokaketjun eri osissa sekä tunnistamalla esteitä ja asioita, jotka lisäävät ruokahävikkiä tai estävät sen vähentymistä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvioiden mukaan suomalaisessa ruokaketjussa syntyy vuosittain noin 400−500 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokahävikkiä. Yksistään kotitalouksista ruokahävikkiä syntyy noin 120 miljoonaa kiloa, jonka taloudellinen arvo on 500 miljoonaa euroa.

Ruokahävikkiä on tärkeä vähentää ketjun kaikissa vaiheissa, sillä hävikiksi päätyvä ruoka on valmistettu turhaan ja valmistuksesta syntyneet ympäristövaikutukset ovat näin ollen myös turhia. Erityisesti tulisi panostaa ravitsemuspalveluiden, kaupan ja kotitalouksien hävikin vähentämiseen, sillä reilusti yli puolet koko ruokaketjun syömäkelpoisesta hävikistä aiheutuu näistä vaiheista.

Ruokahävikki aiheuttaa merkittäviä ilmastovaikutuksia. Koko ruokaketjussa hävikiksi päätyvän ruoan tuottamisessa muodostuneet ilmastovaikutukset ovat Suomessa noin tuhat miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttikiloa päästöä (CO2e-päästöä). – Määrä vastaa yli 300 000 henkilöauton vuosittaista CO2e-päästöä eli ruokaketjun hävikki vastaa noin 6 000 miljoonan henkilöautokilometrin CO2e -päästöä, toteaa tiimipäällikkö Juha-Matti Katajajuuri Lukesta.

Euroopan ruokahävikin ilmastovaikutusta on laskettu loppusuoralla olevassa EU:n rahoittamassa FUSIONS-tutkimushankkeessa.

− Ruokahävikin tuottama ilmastovaikutus on 16–22 prosenttia Euroopassa kulutetun ruoan ilmastovaikutuksesta, kuvailee tutkija Hanna Hartikainen hankkeessa saatuja uusimpia tuloksia.

Hankkeen arvion mukaan hävikin mukana menetettyjen ravintoaineiden määrää havainnollistaa esimerkiksi C-vitamiinin hävikki, joka kattaisi 90 miljoonan ihmisen päivittäisen C-vitamiinitarpeen.

Ruoan jakamisesta monia hyötyjä

Ruokahävikin vähentämisellä on myös sosiaalinen merkitys. Esimerkiksi ruoan jakaminen lisää yhteisöjen ja verkostojen välistä vuorovaikutusta.

Valmis ylimääräinen ruoka tulisi hyödyntää ravinnoksi ja esimerkiksi jakaa tai lahjoittaa tarvitsijoille. Työtä hävikin vähentämiseksi tehdään nyt monella rintamalla.

− Näitä keinoja pitäisi käyttää enemmän. Selvitämme parhaillaan yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa, miten ruoan uudelleen jakamista voitaisiin kehittää ja edistää, sanoo tutkija Kirsi Silvennoinen Lukesta.

Ratkaisuja haetaan myös lainsäädäntöä keventämällä.

− Juuri alkavassa Valtioneuvoston kanslian selvityshankkeessa meidän olisi tarkoitus kartoittaa normien purkamisen mahdollisuuksia ruokahävikin vähentämiseksi, kertoo Katajajuuri.

Lukessa on ryhdytty kehittämään myös kotitalouksien ja ravitsemuspalveluiden hävikin seurantamenetelmiä. Kehitteillä on työkalu ruokahävikin arviointiin. Tarkoituksena on perustaa verkosto ravitsemuspalveluiden hävikin vähentämiseksi.

 

 

Yhteyshenkilöt

Kirsi Silvennoinen, tutkija, Suomen FUSIONS-koordinaattori, puh. 029 532 6540, etunimi.sukunimi@luke.fi
Juha-Matti Katajajuuri, tiimi- ja asiakaspäällikkö, Luke, puh. 029 532 6219 etunimi.sukunimi@luke.fi
Hanna Hartikainen, tutkija, puh. 029 532 6808, etunimi.sukunimi@luke.fi

Posted in: Uncategorized

Comments are closed.