Valitse sivu

Pakkausmuovia korvaavia bio­massoja tutkitaan vilkkaasti. Tutkijat muistuttavat, että jos koko ruokaketju halutaan saada kestäväksi, täytyy ruokahävikkiä pienentää.

Tulevaisuudessa entistä suu­rempi osa elintarvikkeista paka­taan biopohjaisiin pakkausma­teriaaleihin. Erilaisia muovin korvaamiseen soveltuvia bio­massoja tutkitaan vilkkaasti.

”Pakkaamisella on valtava vaikutus elintarvikkeiden hy­gieniaan ja säilyvyyteen. Tuore­tuotteilla oikeanlainen pakkaus lisää säilyvyyttä päivillä, muilla kylmätuotteilla puhutaan vii­koista”, erikoistutkija Sari Mä­kinen Luonnonvarakeskukses­ta (Luke) kertoo.

Vielä nykyään moni tuote pakataan muoviin. Sen ansios­ta tuote ei joudu kontaktiin pi­laajamikrobien kanssa. Muovi myös hidastaa kosteuden, ras­van tai hajujen siirtymistä tuot­teeseen tai siitä pois.

Hyvä uutinen on, että samat edut voidaan saavuttaa bioha­joavilla materiaaleilla.

Biopohjaisia elintarvikepakkauksia voidaan jalostaa monista materiaaleista. (graafi: Jukka Pasonen, MT)
Biopohjaisia elintarvikepak­kauksia voidaan jalostaa hyvin monenlaisista materiaaleista. Puun kuori, puuaine, peltobio­massa, kalan nahka ja suomut sekä teurastusjätteet soveltuvat kaikki raaka-aineeksi.

”Teoriassa mikä tahansa pit­käketjuisia polymeerejä sisäl­tävä materiaali voi olla jalostet­tavissa, kunhan se täyttää lain elintarvikepakkauksille aset­tamat vaatimukset”, Mäkinen sanoo.

Eri raaka-aineista jalostettujen lopputuotteiden ominaisuudet eroavat toisistaan. Esimerkiksi eri kalalajien suomuja jalosta­malla olisi mahdollista valmis­taa joko venyviä, lujia tai vaik­kapa kylmätuotteisiin sopivia kalvoja.

Apuaineilla tai raaka-aineita yhdistelemällä ominaisuuksia on mahdollista säätää lisää.

Kalojen suomuista tehtyä kalvoa. Siitä voitaisiin saada kelvollinen elintarvikepakkaus lisäämällä seokseen kasviperäisiä ainesosia. (Kuva: Jaakko Hiidenhovi)

”Kalan nahasta valmistet­tuun kalvoon voidaan sitoa kas­viperäisiä aktiiviaineita, jotka voivat estää hapettumista ja haitallisten mikrobien kasvua”, Mäkinen kertoo.

Puu- ja muut kasvipohjai­set raaka-aineet ovat todennä­köisesti myös tulevaisuuden elintarvikepakkausten pääma­teriaali ja muita raaka-aineita jalostamalla niihin saadaan li­sättyä erilaisia ominaisuuksia, kuten happea läpäisemätön kal­vo pakkauksen sisäpinnalle.

Askel vieläkin pidemmälle voisi olla niin sanottu älypak­kaus, jonka sensorit keräisivät tietoa tuotteen säilymisestä. Pakkaus voisi siis ilmoittaa käyt­täjälleen, kun tuote on vaarassa pilaantua. Myös tällaisia äly­pakkauksia voitaisiin Mäkisen mukaan valmistaa biologisista raaka-aineista.

Biopohjaisten materiaalien nykyistä pidemmälle viety jat­kojalostaminen olisi järkevää monestakin syystä. Se tukisi kiertotaloutta, jonka periaat­teisiin kuuluu raaka-aineen mahdollisimman tehokas hyö­dyntäminen. Lisäksi sen myötä saattaisi syntyä uutta liiketoi­mintaa.

Luonnonvarakeskuksen tut­kimusprofessori Hannu Ilves­niemi muistuttaa, että jokaisen sivuvirran jalostaminen ei vält­tämättä ole mielekästä.

”Tilanteita on tarkastelta­va kokonaisvaltaisesti. Jos ha­luamme esimerkiksi jalostaa peltobiomassasta jakeita, jotka nyt palautuvat peltoon, meidän pitää pohtia, mitä tästä pitkällä tähtäimellä seuraa pellon hiili­taseelle ja rakenteelle.”

Jalostamista saattavat rajoit­taa kustannukset. Niin kauan kuin muovin käyttö on halpaa, korvaavien biopohjaisten tuot­teiden on vaikea työntää sitä markkinoilta, jollei muovin käyttöä ryhdytä rajoittamaan säädöksillä. Täydellistä muovin käyttökieltoa eivät Ilvesniemi ja Mäkinen kumpikaan kannata.

”Se, että pyritään kategorises­ti pois muovin käytöstä, voi joh­taa lähtötilannetta huonompaan lopputulokseen”, Ilvesniemi sa­noo.

”Ei ole järkevää lähteä liik­keelle siitä, että rajoitetaan voimakkaasti muovin käyttöä ennen kuin korvaavat ratkaisut ovat olemassa”, Mäkinen jatkaa.
Ilvesniemen mukaan kokonais­kuvan hahmottaminen on tar­peen, kun pohditaan elintarvik­keiden pakkaamista ylipäätään. Jos halutaan vähentää fossiilis­ten raaka-aineiden käyttöä, bio­pohjaiset pakkausmateriaalit eittämättä ovat muovia parempi vaihtoehto.

Mutta riittääkö se, jos elä­mäntapamme pohjautuu jatku­vaan kasvuun ja kulutukseen?

”Iso osa nykyisistä ongel­mistamme olisi ratkaistavissa tuotannon ja kulutuksen tasoa säätämällä. Ei tarvitse mennä kauas historiaan, kun olemme tulleet toimeen toisenlaisilla kulutustottumuksilla”, Ilves­niemi sanoo.

Viime vuonna kaikesta maa­ilmassa valmistetusta ruuasta kolmannes haaskattiin.

Mäkisen mukaan on tärkeää löytää keinoja vähentää ruoka­hävikkiä mutta sen lisäksi tar­vitaan ratkaisuja hävikkiruuan nykyistä parempaan hyödyntä­miseen.

”Tarkoituksenmukainen pakkaus voi osaltaan auttaa vä­hentämään ruokahävikkiä, joten nämä tavoitteet eivät välttämät­tä kilpaile keskenään.”

Lähde;LUKE / Maria Latokartano. 25.11.2019