Kotimaisen kalan tarjontaa voidaan lisätä kestävästi

Lok 30, 2019 |

Suomalaiset arvostavat laadukasta kotimaista kalaa, mutta sitä ei ole tarpeeksi saatavilla. Noin vajaa viidennes ostamastamme kalasta on kotimaista. Kotimainen kalanjalostusteollisuus on tällä hetkellä lähes täysin riippuvainen tuonnista. Elintarvikekalan kauppataseemme on noin 400 miljoonaa euroa miinuksella. Pääosa kaupan kalasta on Norjassa kasvatettua lohta, vaikka Suomessa olisi hyvät mahdollisuudet omavaraiselle kalatuotannolle.

Luonnonkalan lisäämisedellytykset ovat rajalliset, minkä vuoksi kalan kasvavaan kysyntään voidaan vastata lähinnä kalankasvatuksella. Kansallinen vesiviljelystrategia tähtää kotimaisen kalankasvatuksen kestävään kasvuun. Uutta tuotantoa on syntynyt kiertovesilaitoksiin, joissa osa ravinteista saadaan poistettua suodattimien avulla. Suuria lupia on myös myönnetty ulkosaaristoon, avomerelle ja jokiin, joissa on erityisen hyvät laimenemisolosuhteet.

Kasvatetun kalan tuotantokierto alkaa sisävesillä poikastuotannosta ja jatkuu yleisemmin merialueen jatkokasvatuksena teuraskokoon asti. Kiertovesikasvatus soveltuu luonnonvesissä tapahtuvaa kasvatusta korkeampien tuotantokustannusten takia parhaiten poikasten ja arvokkaampien erikoistuotteiden tuotantoon. Siten se ei ole vaihtoehto meressä tapahtuvalle kasvatukselle, vaan täydentää kalan poikasten ja ruokakalan tarjontaa erikoistuotteilla. Taloudellisesti kestävin ja tuotantomäärältään merkittävin perustuotanto tapahtuu tulevaisuudessakin merialueilla.

Kalankasvatus ympäristötehokasta

Kalankasvatuksen ympäristötehokkuutta on jo vuosikausia kehitetty Suomessa rehuteollisuuden, kalankasvatusyritysten, viranomaisten ja tutkijoiden määrätietoisena yhteistyönä. Kalankasvatuksen fosforikuormitus on 1990-luvun alusta vähentynyt yli 70 prosenttia. Kalojen ruokinta ja nykyaikaiset rehut on suunniteltu siten, että ravinteet sitoutuvat mahdollisen tehokkaasti kalojen kasvuun. Suomen ympäristökeskuksen tekemän tutkimuksen perusteella hyvään paikkaan sijoitetun suurenkaan laitoksen ympäristövaikutuksia ei pysty mittauksin havaitsemaan sadan metrin päässä laitoksesta . Esimerkiksi Ahvenanmaalla on ollut noin miljoona kiloa vuodessa tuottavia laitoskeskittymiä, joiden ympäristötarkkailun perusteella ei ole havaittu merkittävää muutosta ympäristössä 10 vuoden seurantajaksolla.

Kalankasvatus on ilmastovaikutusten kannalta hyvä tapa tuottaa eläinproteiinia. Kasvatetun kalan hiilijalanjälki on lihaa pienempi. Niukkoja luonnonvaroja säästetään, jos maailman kasvavan väestön eläinproteiinin tarve tyydytetään kasvatetulla kalalla. Globaalisti kasvatetun kalan tuotanto on jo nyt naudanlihan tuotantoa suurempi. Maailmalla kasvatetaan noin 80 miljardia kiloa kalaa vuodessa. Merialueiden kasvatustuotanto on kasvanut viime vuosikymmeninä noin miljardi kiloa vuodessa, ja kasvun ennustetaan tästedes tapahtuvan pääosin avomerialueella, koska maalla ei ole tilaa tuottaa ruokaa.

Kalatuotannon kestävä kasvu tavoitteena

Merikasvatuksen lisääminen on EU:n sinisen kasvun ja biotalouden keskeisimpiä tavoitteita. Suomessa maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö hyväksyivät sidosryhmien laajana yhteistyönä laaditun kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman vuonna 2014. Suunnitelmassa tunnistettiin merialueita, jonne voidaan sijoittaa nykyistä suurempia kalankasvatuslaitoksia ilman, että vesiensuojelutavoitteet vaarantuvat ja toiminnasta on merkittävää haittaa vesien muulle käytölle. Parhaaseen tietoon perustuva sijainnin ohjaus helpottaa ympäristölupien hakemista ja myöntämistä. Ensimmäiset suuremmat ympäristöluvat merialueille on myönnetty Kustaviin, Luvialle ja Haukiputaan edustalle.

Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta rahoitetussa vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa jatketaan uusien kalankasvatusalueiden kartoittamista sekä kestävien tuotantomäärien suunnittelua Metsähallituksen, SYKEn, Luonnonvarakeskuksen ja kaavoituksesta sekä merialuesuunnittelusta vastaavien viranomaisten ja kalankasvatusyritysten yhteistyönä.

Tämän vuoden alussa käynnistetyssä Kalavaltio-hankkeessa arvioidaan, miten valtion vesialueita voidaan hyödyntää kotimaisen tuotannon ja omavaraisuuden lisäämiseksi mahdollisimman kestävällä tavalla. Uudessakaupungissa selvitetään vastaavasti, miten kaupunki voisi hakea omistamilleen vesialueille ympäristölupia edistääkseen kalankasvatuksen toimintaedellytyksiä ja jatkossa esimerkiksi kaavoittamalla vesi- ja ranta-alueita kalankasvatuksen käyttöön.

Lähde; LUKE 29.10.2019

Posted in: Uncategorized

Comments are closed.